Määräävä markkina-asema ja sen väärinkäyttö

Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys on markkinoilla niin vahvassa asemassa, että se voi toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihin, asiakkaisiin ja tavarantoimittajiin.

Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys on markkinoilla niin vahvassa asemassa, että se voi toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihin, asiakkaisiin ja tavarantoimittajiin. Määräävä markkina-asema ei itsessään ole kiellettyä, mutta määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ei saa käyttää asemaansa väärin. Väärinkäyttö tarkoittaa yleensä sellaista toimintaa, joka ei ole tavanomaista kilpailua markkinoilla ja estää markkinoiden entisestään heikon kilpailun säilymisen ja kehittymisen. Väärinkäyttö liittyy tyypillisesti kilpailijoiden sulkemiseen pois markkinoilta tai asiakkaiden hyväksikäyttöön.

Milloin yritys on määräävässä markkina-asemassa?

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö edellyttää, että yritys on määräävässä markkina-asemassa jollain markkinalla. Yrityksen aseman arviointi käsittää siis ensinnäkin niin sanottujen relevanttien markkinoiden määrittelyn. Vasta tämän jälkeen on mahdollista arvioida, onko tarkastelun kohteena oleva yritys määräävässä markkina-asemassa kyseisillä markkinoilla.

Mitkä ovat relevantit markkinat?

Kilpailuoikeudessa relevanttien markkinoiden määrittelyllä selvitetään tarkastelun kohteena olevaan yritykseen kohdistuvaa kilpailupainetta. Relevanttien markkinoiden avulla tarkastellaan, mitä vaihtoehtoisia tapoja asiakkailla ja muilla yrityksillä on reagoida välittömästi, mikäli tarkastelun kohteena oleva yritys esimerkiksi nostaa myymänsä hyödykkeen hintaa. 

Relevanttien markkinoiden määrittely käsittää sekä tuotemarkkinoiden että maantieteellisten markkinoiden määrittelyn. Relevantteihin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki hyödykkeet, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi. Relevantit maantieteelliset markkinat muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset ovat sitoutuneet tarjoamaan kyseisiä hyödykkeitä, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtenäiset ja joka voidaan erottaa vierekkäisistä maantieteellisistä alueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella. 

Relevanttien markkinoiden määrittelemiseksi tutkitaan, mitkä hyödykkeet kilpailevat tai voivat kilpailla tarkastelun kohteena olevien hyödykkeiden kanssa kyseisellä maantieteellisellä alueella ja siten rajoittaa tarkastelun kohteena olevan yrityksen markkinavoiman käyttöä. Markkinavoimalla tarkoitetaan yksinkertaistetusti yrityksen kykyä vaikuttaa tuotteidensa hintoihin. 

Miten määräävä markkina-asema todetaan?

Kun relevantit markkinat on määritelty, voidaan arvioida, onko tarkastelun kohteena oleva yritys määräävässä markkina-asemassa kyseisillä markkinoilla. Määräävä markkina-asema on taloudellista vahvuutta, jonka ansiosta yritys pystyy estämään tehokkaan kilpailun markkinoilla. Tehokkaan kilpailupaineen puuttumisen vuoksi kilpailijoiden, asiakkaiden ja viime kädessä kuluttajien toimet ja reaktiot eivät juurikaan vaikuta määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen päätöksiin.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo on riippuvainen yritykseen kohdistuvasta kilpailupaineesta. Yritykseen kohdistuu kilpailupainetta todellisista ja mahdollisista kilpailijoista sekä asiakkaista.

Käytännössä selvityksissä keskitytään seuraaviin seikkoihin:

  • Selvitykset keskittyvät erityisesti tarkasteltavan yrityksen ja sen kilpailijoiden markkina-asemaan ja markkinavoimaan, joita kuvastavat muun muassa yritysten markkinaosuudet. Mitä suurempi yrityksen markkinaosuus on ja mitä kauemmin se on säilyttänyt sen, sitä vahvempi osoitus se on määräävästä markkina-asemasta. Alhaista markkinaosuutta on puolestaan pidetty luotettavana osoituksena määräävän markkina-aseman puuttumisesta. Markkinaosuus ei kuitenkaan aina kuvasta yrityksen todellista markkinavoimaa. Yrityksellä voi olla huomattavaa markkinavoimaa myös matalilla markkinaosuuksilla esimerkiksi tuotteen ominaisuuksien, vertikaalisen integraation tai vapaan kapasiteetin vuoksi.

  • Olemassa olevan kilpailutilanteen lisäksi selvitetään, ovatko markkinoilla jo olevat kilpailijat laajentamassa toimintaansa tai onko markkinoille mahdollisesti tulossa kokonaan uusia kilpailijoita. Mikäli tällainen laajentuminen tai markkinoille tulo on todennäköinen, oikea-aikainen ja riittävä, voi siitä aiheutua tehokasta kilpailupainetta tarkasteltavana olevalle yritykselle. Tällaisen niin sanotun potentiaalisen kilpailun todennäköisyys on riippuvaista sen kannattavuudesta, johon vaikuttavat muun muassa laajentumisen ja markkinoille tulon esteet, väitetyssä määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen ja muiden kilpailijoiden todennäköiset reaktiot sekä epäonnistumisen riski ja kustannukset.

  • Tehokasta kilpailupainetta saattaa aiheutua myös asiakkaista, mikäli näillä on riittävästi neuvotteluvoimaa. Tasapainottava neuvotteluvoima voi johtua asiakkaiden koosta tai niiden kaupallisesta merkityksestä määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle. Tasapainottava neuvotteluvoima voi myös johtua asiakkaiden kyvystä vaihtaa nopeasti kilpailevaan toimittajaan, edistää uusien toimijoiden markkinoille tuloa tai integroitua vertikaalisesti, sekä uhata uskottavasti tekevänsä niin.

Mitä on määräävän markkina-aseman väärinkäyttö?

Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on erityinen vastuu varmistua siitä, ettei sen menettely vaaranna aitoa ja vääristymätöntä kilpailua markkinoilla. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön arviointi on luonteeltaan kokonaisvaltaista eikä yksittäisille muotoseikoille voi useinkaan antaa ratkaisevaa painoarvoa. Keskeistä on, mitä vaikutuksia toimivalle kilpailulle määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen menettelyllä on ollut.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttötavat voidaan ylätasolla jakaa kahteen kategoriaan:

  • Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi säilyttää tai vahvistaa määräävää markkina-asemaansa estämällä uuden kilpailijan markkinoille tulon tai olemassa olevan kilpailijan kasvun taikka poistamalla kilpailijan kokonaan tai osittain markkinoilta. Jotta menettelyn voitaisiin katsoa olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, tulee sen poiketa taloudellisessa kilpailussa tavanomaisesti käytettävistä menettelyistä. 

    Määräävän markkina-aseman väärinkäytön valvonnan ensisijaisena tavoitteena ei ole suojella kilpailijoita, vaan tehokasta kilpailuprosessia. Tämän vuoksi kilpailun vastaisen markkinoiden sulkemisen estämiseksi määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen menettelytapaan on tarpeen puuttua lähtökohtaisesti vain silloin, kun menettelytapa on haitannut tai voi haitata sellaisten kilpailijoiden toimintaedellytyksiä ja kilpailumahdollisuuksia, joiden katsotaan olevan yhtä tehokkaita kuin määräävässä markkina-asemassa oleva yritys. 

  • Kilpailijoiden poissulkemisen lisäksi yritys voi käyttää määräävää markkina-asemaansa kohtuuttoman korkeiden voittojen saavuttamiseksi. Tyypillinen esimerkki on kohtuuton hinnoittelu. Hyväksikäyttävä menettely voi ilmetä myös muina kohtuuttomina liikesuhteen ehtoina. Kynnys puuttua kohtuuttomaan hinnoitteluun on kuitenkin yleisesti asetettu suhteellisen korkealle, sillä kilpailuviranomaisen ensisijaisena tehtävänä ei ole yritysten hinnoitteluun puuttuminen, vaan kilpailun edellytysten turvaaminen.

Esimerkkejä mahdollisista väärinkäyttömuodoista

Alla on kuvattu hyvin yleisellä tasolla sellaisia menettelyitä, jotka saattavat olla lainvastaisia, mikäli niitä soveltava yritys on määräävässä markkina-asemassa.

  • Hintakilpailu ja matalat hinnat ovat kilpailuprosessin tulos ja asiakkaan edun mukaisia. Useilla markkinoilla nähdään ajoittain myös tavanomaiseen kilpailuun liittyviä kustannukset alittavia hintoja. Joskus kustannukset alittava hinta voi olla myös määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Saalistushinnoittelu tarkoittaa sitä, että määräävässä asemassa oleva yritys altistaa itsensä tappioille tai luopuu voitosta lyhyellä aikavälillä olemassa olevien tai mahdollisten kilpailijoiden sulkemiseksi pois markkinoilta.  

    Esimerkkejä:

    Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksen (KHO:2016:221) mukaan Valio Oy:n perusmaitojen keskimääräiset hinnat olivat alittaneet keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Yhtiön esittämän perusteella asiassa ei ollut todettavissa, että muuttuvat kustannukset alittavasta hinnoittelusta huolimatta yhtiön tarkoituksena olisi ollut muu kuin kilpailijoiden syrjäyttäminen. KHO katsoi, että Valio oli syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävään saalistushinnoitteluun ja pysytti voimassa Valiolle markkinaoikeudessa määrätyn 70 miljoonan euron seuraamusmaksun.  

    Komissio katsoi tapauksessa Deutsche Post AG (Asia COMP/35.141) yhtiön syyllistyneen saalistushinnoitteluun pakettipalvelujen markkinoilla. Komission mukaan Deutsche Post AG tuki monopolitoiminnasta saamillaan tuloilla toimintaansa pakettipalvelujen markkinoilla ja pystyi siten tarjoamaan pakettipalvelujaan alle niistä syntyvien lisäkustannusten. 

  • Useammalla tuotantoportaalla toimiva (vertikaalisesti integroitunut) yritys heikentää lopputuotteen markkinoilla toimivan kilpailijansa toimintaedellytyksiä joko kieltäytymällä toimittamasta tälle jotain ylämarkkinan hyödykettä (toimituksesta kieltäytyminen) tai perimällä hyödykkeestä ylihintaa (hintaruuvi). 

    Esimerkkejä hintaruuvista:

    Komissio katsoi päätöksessään Napier Brown/British Sugar (asia IV/30.178British Sugarinkäyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa sen yrittäessä ajaa Napier Brownia pois sokerin vähittäismarkkinoilta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. British Sugar oli määräävässä markkina-asemassa sekä sokerin teollisuusmyynnissä että vähittäismarkkinoilla. Napier Brownin yrittäessä laajentaa toimintaansa sokerin tukkumyynnistä vähittäismarkkinoille British Sugar laski marginaalia teollisuus- ja vähittäismyynnissä olevan sokerin hintojen välillä niin alas, ettei sokerin pakkauksessa ja jakelussa British Sugarin kanssa yhtä tehokkaalla tavalla toimivalla Napier Brownilla ollut mahdollisuutta saada toiminnan jatkamisen kannalta riittävää katetta omasta myynnistään. 

    Telealan hintaruuvia on arvioitu muun muassa Deutsche Telekom -tapauksessa (asia C-280/08 P). Siinä Deutsche Telekomin katsottiin syyllistyneen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön perimällä televerkkopalveluista tukkuhintaa, joka oli korkeampi kuin se vähittäishinta, jonka se veloitti omilta loppukäyttäjiltään. Kyseisessä tilanteessa edes yhtä tehokas kilpailija ei voi toimia voitollisesti, koska sille kertyy televerkkopalvelumaksujen lisäksi väistämättä myös muita kustannuksia, esimerkiksi markkinoinnista, laskutuksesta, perinnästä jne. Väärinkäyttöä ei poistanut edes se, että Deutsche Telekomin vähittäis- ja tukkuhinnat olivat säänneltyjä, koska sääntely ei estänyt sitä tekemästä itsenäisesti sellaisia hinnoittelupäätöksiä, jotka olisivat poistaneet hintaruuvin tai pienentäneet sitä.

    Esimerkkejä toimituksista kieltäytymisestä:

    Esimerkiksi Commercial Solvents -niminen lääkeyhtiö kieltäytyi toimittamasta tuberkuloosin hoidossa käytetyn lääkkeen välttämättömänä ainesosana tarvittavaa aminobutanolia Zoja -nimiselle italialaiselle lääkevalmistajalle. Commercial Solvents oli määräävässä markkina-asemassa aminobutanolin tuottajana, ja sillä oli oma tytäryritys, ICI, joka kilpaili samoilla alamarkkinoilla kuin Zoja. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73), että Commercial Solventsin käyttäytymisen haitallisuus kilpailun kannalta oli erityisen selvää siitä syystä, että se olisi eliminoinut ainoan vakavasti otettavan kilpailijan, jonka tämän tytäryhtiö ICI olisi kohdannut alamarkkinoilla. Oikeuskäytännössä on tuomioistuimen päätöksen jälkeen katsottu, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kieltäytyminen toimittamasta hyödykkeitä alemmilla markkinoilla operoivalle kilpailijalle, on määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, mikäli toiminnan vaikutuksena olisi kilpailun eliminoituminen näillä markkinoilla. 

    Edellä esitetyn suuntaisia vaatimuksia on esitetty myös monilla muilla toimialoilla. Esimerkiksi tunnetussa Oscar Bronner -tapauksessa (asia C-7/97) päivittäin ilmestyvän sanomalehden julkaisijana toiminut Oscar Bronner vaati pääsyä kilpailijana toimivan ja huomattavasti suuremman Mediaprint-yhtiön kotijakelujärjestelmään. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi kuitenkin, ettei tällainen kotijakelujärjestelmä ollut avainhyödyke samassa mielessä kuin esimerkiksi satama. Tuomioistuin katsoi, että oli olemassa muitakin ja itse asiassa Oscar Bronnerin jo hyödyntämiä tapoja saada tuotteensa jaeltua. Tuomioistuin katsoi myös, ettei Oscar Bronner ollut onnistunut osoittamaan, että kilpailevan jakelujärjestelmän rakentaminen olisi mahdotonta tai epätaloudellista. Näin ollen tuomioistuin katsoi, ettei Mediaprintin toiminta olisi johtanut kilpailun eliminoitumiseen. 

    Microsoft-asiassa (asia T-201/04toimitusvelvoitteen asettamisen edellytyksiä on edelleen täsmennetty. Jotta tuotantopanosta voitaisiin pitää objektiivisesti välttämättömänä ei edellytetä, että toimituksista kieltäytyminen on omiaan poistamaan kaikki kilpailutekijät markkinoilta. Merkitystä on sillä, että kyseinen kieltäytyminen saattaa poistaa tai on omiaan poistamaan kaiken toimivan kilpailun markkinoilta. Tältä osin on täsmennettävä, ettei tällaisen kilpailun olemassaolon toteamiseksi riitä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijat pysyvät marginaalisella tavalla markkinoilla tietyillä kapeilla markkinasegmenteillä.

    Kotimaisesta tapauskäytännöstä mainittakoon Suomen Numeropalvelua koskeva asia (KHO:2013:20), jossa korkein hallinto-oikeus katsoi Suomen Numeropalvelun syyllistyneen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön kieltäytymällä luovuttamasta tilaajaluettelotietoja sähköistä Eniro Oy:n puhelinluettelopalvelua varten.

  • Yritys velvoittaa asiakkaitaan ostamaan tiettyjä hyödykkeitä tai palveluja yksinomaan tai suurelta osin vain velvoitteen asettaneelta määräävässä asemassa olevalta yritykseltä. Yritys voi saavuttaa saman lopputuloksen käyttämällä velvoitteen sijaan ehdollisia alennuksia, joilla se palkitsee tiettyä asiakkaan ostokäyttäytymistä.  

    Esimerkkejä:

    Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tapauksessa Hoffman-La Roche (asia 85/76). kielletyksi uskollisuusalennukset, joiden myöntäminen oli sidottu edellytykseen, että asianomainen sopimuskumppani kattaisi sovitun viiteajanjakson ajan tiettyjen vitamiinien koko tarpeensa tai joka tapauksessa suurimman osan siitä Hoffmann-La Rochen toimituksilla. Tuomioistuimen mukaan sitä, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys sitoo ostajia – vaikka näiden pyynnöstäkin – niin, että ne sitoutuvat hankkimaan tai lupaavat hankkivansa kyseiseltä yritykseltä kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä, on pidettävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä riippumatta siitä, asetetaanko kyseinen velvoite sellaisenaan vai saako sen vastineena alennuksia.

    Komissio on antanut kaksi Michelinin alennusjärjestelmiä koskevaa päätöstä. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi ensimmäisessä tapauksessa (asia 322/81) komission tavoin kielletyiksi jälleenmyyjille myönnetyt, niin kutsutut tavoitealennukset, joiden suuruus perustui aina kunkin jälleenmyyjän edellisen vuoden myyntilukuihin. Alennusprosentteja ja myyntitavoitteita ei vahvistettu kirjallisesti, vaan niistä keskusteltiin suullisesti aina vuoden alussa. Alennusjärjestelmä painosti jälleenmyyjiä pysymään uskollisina Michelinille erityisesti loppuvuodesta, sillä tavoitteiden saavuttamatta jääminen merkitsi alennusten menettämistä.  

    Toisessa Micheliniä koskevassa asiassa (asia T-203/01yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin piti komission tavoin kiellettynä Michelinin jälleenmyyjille suunnattua alennusjärjestelmää, jossa alennusten määrät perustuivat toteutuneisiin myyntimääriin, ja ne laskettiin vasta vuosi ensimmäisten hankintojen jälkeen. Alennusjärjestelmä aiheutti jälleenmyyjille epävarmuutta tulevien alennusten määristä ja sitoi jälleenmyyjät hankkimaan myytävät tuotteensa Micheliniltä.

  • Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys edellyttää asiakkaitaan ostamaan tietyn tuotteen (sitova tuote) lisäksi myös jonkin toisen tuotteen (sidottu tuote). Tällöin ainoastaan sidottua tuotetta on mahdollista ostaa erikseen. Yritys voi myös niputtaa tuotteet, jolloin niitä on mahdollista ostaa ainoastaan yhtenä kokonaisuutena. 

    Esimerkkejä:

    Klassinen esimerkki sidonnasta on tapaus Hilti (asia T-30/89). Hilti AG on työkaluvalmistaja, joka oli vaatinut, että sen patentoituja naulaimia ostavat asiakkaat hankkivat myös naulansa yksinomaan Hiltiltä. Euroopan komissio piti tätä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ja määräsi Hiltille 6 miljoonan euron sakon. Valituksessaan Hilti katsoi komission olleen väärässä näkemyksessään, jonka mukaan naulaimet ja naulat muodostavat toisistaan erilliset markkinat yhden jakamattoman kokonaisuuden sijasta. Ensimmäisen asteen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että markkinat olivat erilliset ja että riippumattomien kulutushyödykkeiden tuottajien tulisi normaalitapauksessa voida valmistaa hyödykkeitä myös muiden valmistamiin laitteistoihin. Tuomioistuin piti komission tavoin myös Hiltin tuoteturvallisuuteen liittyviä perusteluja keinotekoisina. 

    Toinen tunnettu esimerkki sidonnasta sisältyy monitahoiseen tapaukseen Tetra Pak II (asia C-333/94 P). Tetra Pak oli vaatinut asiakkaita, joille se toimitti nestepakkausten valmistamiseen soveltuvia koneita, hankkimaan myös nestepakkausten valmistamisessa välttämättömän kartongin itseltään. Kuten Hiltinkin tapauksessa, komissio katsoi, ettei ole tavanomaista sitoa kyseessä olevia tuotteita toisiinsa eikä sille ole myöskään teknologisia syitä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vahvisti komission kannan markkinoiden erillisyydestä ja Tetra Pakin syyllistymisestä mainitun sidonnan ohella myös muun muassa saalistushinnoitteluun tavoitteenaan kilpailun eliminoiminen. Huomionarvoista tuomioistuimen päätöksessä on toteamus siitä, että vaikka tuotteiden välillä olisikin luonnollinen yhteys tai ne esiintyisivät kaupallisessa käytössä yhdessä, näiden tuotteiden toisiinsa sidottu myyminen voi silti tilanneyhteydestä riippuen merkitä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

    Microsoft oli myös syyllistynyt laittomaan sidontaan sen yhdistäessä Windows Media Playerin Windows-käyttöjärjestelmään. Mediasoittimien markkinat olivat kilpailtuja, mutta Windows-käyttöjärjestelmä oli laajasti käytössä ja Microsoftilla oli määräävä markkina-asema käyttöjärjestelmämarkkinoilla. Täten sitominen sulki tehokkaasti pois kilpailijoita mediasoitinmarkkinoilta. Tuomion (asia T-201/04) myötä Microsoftin oli tarjottava Windows-käyttöjärjestelmää myös ilman valmiiksi asennettua Windows Media Playeria.

Toi­men­pi­de­pyyn­nön te­ke­mi­nen KKV:lle

KKV voi aloittaa tutkinnan epäillystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä toimenpidepyynnön perusteella. Toimenpidepyynnön voi tehdä esimerkiksi kilpaileva yritys.