Toimituksista kieltäytyminen
Elinkeinonharjoittajat saavat yleisesti ottaen, olivatpa ne määräävässä asemassa tai eivät, vapaasti valita sopimuskumppaninsa ja käyttää omaisuuttaan vapaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa myös mahdollisuutta olla ryhtymättä liikesuhteeseen joidenkin toimijoiden kanssa. Toimitusvelvoitteen asettamisen kynnys on korkea, koska velvoitteen asettaminen voi heikentää sekä määräävässä asemassa olevan yrityksen että sen kilpailijoiden kannustimia investoida ja innovoida, mikä puolestaan aiheuttaa haittaa kuluttajille.
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kohdalla hyödykkeiden toimittamisesta kieltäytyminen saattaa kuitenkin saada määräävän markkina-aseman väärinkäytön luonteen. Toimituksista kieltäytyminen johtaa kilpailun rajoittumiseen tyypillisesti tilanteissa, joissa määräävässä asemassa oleva yritys kilpailee tuotantoketjun loppupään markkinoilla ostajan kanssa, jolta se epää toimittamisen.
Kielletyn liikesuhteesta pidättäytymisen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos määräävässä asemassa oleva yritys lopettaa toimitukset asiakkaalle tai jos se kieltäytyy sopimuksesta jonkun kanssa. Liikesuhteesta kieltäytyminen voi ilmetä joko suorana kieltäytymisenä tai myös epäsuorasti, jos sopimuksen syntymiselle asetetaan hinnoittelun tai muiden ehtojen osalta sellaisia vaatimuksia, joista tiedetään, ettei vastapuoli voi niihin suostua.
Toimitusten lopettamista vanhalle asiakkaalle pidetään helpommin väärinkäyttönä kuin kieltäytymistä liikesuhteesta uuden asiakkaan kanssa. Myös oikeus kieltäytyä liikesuhteesta uuden asiakkaan kanssa on kuitenkin yleensä suppea, jos yritys myy samaa hyödykettä muille vastaavassa asemassa oleville toimijoille.
Esimerkit:
Esimerkiksi Commercial Solvents -niminen lääkeyhtiö kieltäytyi toimittamasta tuberkuloosin hoidossa käytetyn lääkkeen välttämättömänä ainesosana tarvittavaa aminobutanolia Zoja -nimiselle italialaiselle lääkevalmistajalle. Commercial Solvents oli määräävässä markkina-asemassa aminobutanolin tuottajana, ja sillä oli oma tytäryritys, ICI, joka kilpaili samoilla alamarkkinoilla kuin Zoja. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Commercial Solventsin käyttäytymisen haitallisuus kilpailun kannalta oli erityisen selvää siitä syystä, että se olisi eliminoinut ainoan vakavasti otettavan kilpailijan, jonka tämän tytäryhtiö ICI olisi kohdannut alamarkkinoilla. Oikeuskäytännössä on tuomioistuimen päätöksen jälkeen katsottu, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kieltäytyminen toimittamasta hyödykkeitä alemmilla markkinoilla operoivalle kilpailijalle, on määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, mikäli toiminnan vaikutuksena olisi kilpailun eliminoituminen näillä markkinoilla (Yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73).
Kotimaisesta tapauskäytännöstä mainittakoon Suomen Numeropalvelua koskeva asia, jossa markkinaoikeus katsoi Suomen Numeropalvelun syyllistyneen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön kieltäytymällä luovuttamasta tilaajaluettelotietoja sähköistä Eniro Oy:n puhelinluettelopalvelua varten (Dnro 281/05/KR ja 293/05/KR).
Perustaltaan sama kysymyksenasettelu on usein noussut hieman toisessa muodossa esiin myös nk. avainaseman tai ns. välttämättömien toimintaedellytysten tapauksissa (essential facility). Tällaisia ovat esimerkiksi satamat, lentokentät, sähkö- ja televerkot, joille on ominaista se, että markkinoita hallitseva yritys voi estää kilpailun kieltäytymällä tarjoamasta kilpailijoille sellaista resurssia, jota on erittäin vaikeaa tai epätaloudellista tuottaa uudelleen ja joka on välttämätön tietyn tuotteen tai palvelun tuottamiseksi. Viranomaiset ovat tällaisissa tapauksissa pitäneet perusteltuna pakottaa määräävässä markkina-asemassa olevat yritykset tarjoamaan kilpailijoille avainhyödykkeeksi luokiteltavaa pullonkaularesurssia.
Edellä esitetyn suuntaisia vaatimuksia on esitetty myös monilla muilla toimialoilla. Esimerkiksi tunnetussa Oscar Bronner -tapauksessa (Asia C-7/97) päivittäin ilmestyvän sanomalehden julkaisijana toiminut Oscar Bronner vaati pääsyä kilpailijana toimivan ja huomattavasti suuremman Mediaprint -yhtiön kotijakelujärjestelmään. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi kuitenkin, ettei tällainen kotijakelujärjestelmä ollut avainhyödyke samassa mielessä kuin esimerkiksi satama. Tuomioistuin katsoi, että oli olemassa muitakin ja itse asiassa Oscar Bronnerin jo hyödyntämiä tapoja saada tuotteensa jaeltua. Tuomioistuin katsoi myös, ettei Oscar Bronner ollut onnistunut osoittamaan, että kilpailevan jakelujärjestelmän rakentaminen olisi mahdotonta tai epätaloudellista. Näin ollen tuomioistuin katsoi, ettei Mediaprintin toiminta olisi johtanut kilpailun eliminoitumiseen.
Tuoreemmassa Microsoft-asiassa toimitusvelvoitteen asettamisen edellytyksiä on edelleen täsmennetty. Jotta tuotantopanosta voitaisiin pitää objektiivisesti välttämättömänä ei edellytetä, että toimituksista kieltäytyminen on omiaan poistamaan kaikki kilpailutekijät markkinoilta. Merkitystä on sillä, että kyseinen kieltäytyminen saattaa poistaa tai on omiaan poistamaan kaiken toimivan kilpailun markkinoilta. Tältä osin on täsmennettävä, ettei tällaisen kilpailun olemassaolon toteamiseksi riitä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijat pysyvät marginaalisella tavalla markkinoilla tietyillä kapeilla markkinasegmenteillä (Asia T-201/04, kohdat 428 ja 560-563).
Edellä mainittujen tapausten valossa on olennaista se, millaisia vaikutuksia määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytymisellä on kilpailulle – ei yksittäiselle kilpailijalle tai kilpailijoille. Joissakin tapauksissa saattaa olla perusteltua velvoittaa määräävässä markkina-asemassa oleva yritys toimittamaan kilpailijoilleen selkeästi avainhyödykkeeksi katsottavaa tuotantopanosta tai resurssia, jos kilpailu uhkaa eliminoitua ilman tätä toimenpidettä. Toisaalta joissakin tapauksissa myös määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä voi olla liikesuhteista pidättäytymiseen objektiivisesti perusteltavissa oleva ja muutoinkin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä syy. Hyväksyttäviksi syiksi on oikeuskäytännössä katsottu esimerkiksi asiakkaan maksukyvyttömyys ja kapasiteettiongelmat.
Sitominen
Sitominen tarkoittaa sitä, että toimittaja asettaa tietyn hyödykkeen myynnin ehdoksi sen, että ostaja hankkii toimittajalta tai sen nimeämältä myyjältä myös toisen, erillisen hyödykkeen. Ensimmäistä hyödykettä kutsutaan sitovaksi hyödykkeeksi ja toista sidotuksi hyödykkeeksi. Jos sitominen ei ole hyödykkeen ominaisuuksien tai kaupallisen käyttötarkoituksen vuoksi objektiivisesti perusteltua, kyse voi olla määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.
Jos ostajat hankkivat hyödykkeet normaalisti eri markkinoilta, hyödykkeet ovat ostajan näkökulmasta erillisiä. Sen sijaan esimerkiksi kenkien ja kengän nauhojen tai uuden auton ja auton renkaiden ostaminen yhdessä on tavanomainen vallitseva ja hyväksytty käytäntö, jota puoltavat myös tekniset tarkoituksenmukaisuussyyt, eikä kyse siten ole sitomisesta.
Sidontavaikutus voidaan saavuttaa monella eri tavalla. Ilmeisin tapa on sopimuslauseke, jossa toimittaja vaatii ostajaa hankkimaan myös sidotun hyödykkeen ehtona sitovan hyödykkeen toimittamiselle. Sidontavaikutus voidaan saavuttaa kuitenkin myös muilla tavoilla. Esimerkiksi toimittaja voi kieltäytyä toimittamasta sitovaa hyödykettä ilman sidottua hyödykettä. Edelleen esimerkiksi vaatimuksella käyttää toimittajan komponentteja takuun säilymisen ehtona voi olla sidontaluonne. Myös erilaisilla hinnoittelukäytännöillä voi olla sitova vaikutus: hinnat ja alennukset voidaan määritellä siten, ettei ostajalle tosiasiallisesti jää muuta järkevää vaihtoehtoa kuin hankkia molemmat tai kaikki tarvitsemansa hyödykkeet toimittajalta.
Sitomisesta kilpailulle aiheutuva suurin kielteinen vaikutus on se, että se voi johtaa sidotun hyödykkeen markkinoiden sulkemiseen kilpailijoilta. Toisinaan sitomiselle voi kuitenkin olla myös objektiivisesti hyväksyttäviä perusteita. Esimerkiksi jokin tekninen laitteisto saattaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla vain, jos siinä käytetään joitakin tähän käyttötarkoitukseen optimoituja osia. Edelleen joissakin tapauksissa kahden erillisen hyödykkeen sitomisella toisiinsa voidaan saavuttaa mittakaavaetuja ja sitä kautta kustannussäästöjä.
Klassinen esimerkki sidonnasta on tapaus Hilti. Hilti AG on työkaluvalmistaja, joka oli vaatinut, että sen patentoituja naulaimia ostavat asiakkaat hankkivat myös naulansa yksinomaan Hiltiltä. Euroopan komissio piti tätä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ja määräsi Hiltille 6 miljoonan euron sakon. Valituksessaan Hilti katsoi komission olleen väärässä näkemyksessään, jonka mukaan naulaimet ja naulat muodostavat toisistaan erilliset markkinat yhden jakamattoman kokonaisuuden sijasta. Ensimmäisen asteen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että markkinat olivat erilliset ja että riippumattomien kulutushyödykkeiden tuottajien tulisi normaalitapauksessa voida valmistaa hyödykkeitä myös muiden valmistamiin laitteistoihin. Tuomioistuin piti komission tavoin myös Hiltin tuoteturvallisuuteen liittyviä perusteluja keinotekoisina (Asia T-30/89).
Toinen tunnettu esimerkki sidonnasta sisältyy monitahoiseen tapaukseen Tetra Pak II. Tetra Pak oli vaatinut asiakkaita, joille se toimitti nestepakkausten valmistamiseen soveltuvia koneita, hankkimaan myös nestepakkausten valmistamisessa välttämättömän kartongin itseltään. Kuten Hiltinkin tapauksessa, komissio katsoi, ettei ole tavanomaista sitoa kyseessä olevia tuotteita toisiinsa eikä sille ole myöskään teknologisia syitä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vahvisti komission kannan markkinoiden erillisyydestä ja Tetra Pakin syyllistymisestä mainitun sidonnan ohella myös muun muassa saalistushinnoitteluun tavoitteenaan kilpailun eliminoiminen. Huomionarvoista tuomioistuimen päätöksessä on toteamus siitä, että vaikka tuotteiden välillä olisikin luonnollinen yhteys tai ne esiintyisivät kaupallisessa käytössä yhdessä, näiden tuotteiden toisiinsa sidottu myyminen voi silti tilanneyhteydestä riippuen merkitä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä (Asia C-333/94 P).
Yksinmyynti- tai yksinostosopimukset
Yksinmyyntisopimuksella tarkoitetaan järjestelyä, jossa tuotteen valmistaja myöntää tietylle jälleenmyyjälle yksinoikeuden tuotteen myymiseen tietyllä alueella. Yksinostosopimuksessa tuotteen ostaja puolestaan sitoutuu ostamaan määrättyä hyödykettä vain tietyltä myyjältä.
Yhdistävänä perusajatuksena on luoda joko velvoite- tai kannustinjärjestely, jonka perusteella ostaja tekee kaikki hankintansa tietyillä markkinoilla vain yhdeltä toimittajalta. Tällaisella järjestelyllä on määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kohdalla usein kilpailua haittaavia vaikutuksia erityisesti tilanteissa, joissa tosiasialliset ja potentiaaliset kilpailijat eivät voi kilpailla tasapuolisesti kunkin yksittäisen asiakkaan koko kysynnästä. Määräävässä asemassa olevan yrityksen välttämättömyys kauppakumppanina voi johtua muun muassa loppukäyttäjien preferensseistä tai muiden toimittajien kapasiteettirajoituksista.