8.3.2013
Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle
Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää vesihuoltolakiin sekä hulevesien sääntelyn osalta maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotettuja muutoksia monilta osin kannatettavina ja tarpeellisina. Virasto kannattaa erityisesti ehdotuksia, jotka ottavat huomioon vesihuollon aseman välttämättömyyspalveluna siten, että vesihuollon palvelut ovat kuluttajien saatavilla kohtuullisin ja tasapuolisin ehdoin ja hinnoin. Ehdotukseen sisältyvien yksittäisten muutosehdotusten osalta toteamme seuraavaa.
Kiinteistön liittäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon
Lakiesityksessä ehdotetaan joitakin muutoksia säännöksiin, jotka koskevat kiinteistön liittämistä vesihuoltolaitoksen verkostoon, liittämisvelvollisuudesta vapauttamista sekä liittämiskohtia. Muutoksella mm. väljennettäisiin kiinteistön liittämisvelvollisuutta laitoksen verkostoon taajamien ulkopuolisilla alueilla silloin, jos kiinteistölle on rakennettu asianmukainen vesihuolto ennen laitoksen toiminta-alueen hyväksymistä. Lisäksi täsmennettäisiin liittämisvelvollisuudesta vapauttamisen perusteita.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää tärkeänä sitä, ettei liittämisvelvollisuus saa johtaa yksittäisen kiinteistön kannalta epätarkoituksenmukaiseen ja kohtuuttomaan tilanteeseen silloin, kun kiinteistön vesihuolto on muulla tavoin asianmukaisesti järjestetty. Lakiin ehdotetut lievennykset mm. taajama-alueen ulkopuolisten kiinteistöjen ja vapaa-ajan asuntojen liittämisvelvollisuuteen ovat siten kannatettavia.
Kiinnitämme kuitenkin huomiota ehdotettua 10 §:ää koskevaan siirtymäsäännökseen, jonka mukaan ennen lainmuutoksen voimaantuloa hyväksytyllä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella kiinteistön liittämisvelvollisuus määräytyisi 31.12.2018 asti nykyisen lain mukaisesti. Kun 10 §:ään ehdotetun muutoksen tarkoituksena on estää sellaisten tilanteiden syntyminen, joissa asianmukaisin kiinteistökohtaisin laitteistoin ennen toiminta-alueen hyväksymistä varustettu taajaman ulkopuolinen kiinteistö velvoitettaisiin liittämään laitoksen verkostoon, pidämme näin pitkää siirtymäaikaa tarpeettoman pitkänä.
Kohtuullisuusnäkökohta on tärkeä myös arvioitaessa sitä, milloin kiinteistö voidaan vapauttaa liittämisvelvollisuudesta. Se, että vapauttamisen edellytyksiä arvioitaessa otetaan huomioon myös mahdollinen vesihuoltolaitoksen taloudellisen toiminnan vaarantuminen, ei saisi nähdäksemme olla yleensä esteenä muutoin perustellun vapauttamisen myöntämiselle. Yksittäisen kiinteistön vapauttaminen ei voine vaarantaa laitoksen toimintaedellytyksiä ja kuten ehdotuksen perusteluissakin on todettu, jos huomattava osa toiminta-alueen kiinteistöistä pitää liittämistä tarpeettomana ja tämä vaarantaisi laitoksen toimintaedellytykset, on kyseenalaista, onko toiminta-aluetta alun perinkään määritetty asianmukaisesti.
Liittämiskohtaa koskevaan 12 §:n säännökseen ehdotettu kohtuuttomien kustannusten välttämistä koskeva täsmennys on nähdäksemme tarpeellinen. Kuluttaja-asiamiehelle tulleet asiaa koskevat ilmoitukset ovat yleensä koskeneet kiinteistön rajan ulkopuolella tehtäviä kunnossapitotöitä. Ehdotetun säännöksen perusteluissa on viitattu kiinteistölle aiheutuviin kunnossapitokustannuksiin, mutta esitämme perusteluihin vielä täsmennystä: ”Kohtuuttomia kustannuksia voisi aiheutua esimerkiksi siitä, että kiinteistön laitteiston rakentaminen tai kunnossapito edellyttäisi kiinteistön rajan ulkopuolella selvästi tavanomaista laajamittaisempaa kaivutyötä…”
Ehdotetut 8 a § ja 24 §:n 5 momentti koskevat periaatteellisesti tärkeää asiaa kuluttajien aseman turvaamisesta silloin, kun vesihuoltolaitos supistaa toiminta-aluettaan ja laitos irtisanoo vesihuollosta kiinteistön kanssa tehdyt sopimukset. Kiinteistön kannalta tällöin on kyse niin pitkälle menevästä toimenpiteestä, että kynnys toiminta-alueen supistamismenettelyn aloittamiselle tulee joka tapauksessa olla korkea. Pidämme myös perusteltuna, että menettely järjestetään ehdotuksen mukaisesti siten, ettei mitään katkoksia asiakkaan vesihuoltoon tule eikä myöskään ylimääräisiä kustannuksia hänelle aiheudu.
Vesihuollon virhe ja hinnanalennus sekä vakiohyvitys
Vesihuollon virhettä ja hinnanalennusta koskevaa säännöstä on jonkin verran täsmennetty ja lakiin ehdotetaan myös uutta vakiohyvitystä koskevaa säännöstä. Ehdotuksen mukaan asiakas saisi vakiohyvityksen ylivoimaista estettä koskevia tilanteita lukuun ottamatta, jos vesihuolto keskeytyy yhtäjaksoisesti vähintään 12 tunniksi. Vakiohyvityksen määrä olisi 12 tunnin keskeytyksen jälkeen 4 prosenttia asiakkaan vuotuisesta perus- ja käyttömaksusta ja nousisi portaittain siten, että hyvitys olisi 10 prosenttia, kun keskeytysaika on ollut vähintään viikon.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää ehdotuksia kannatettavina, joskin voidaan huomauttaa että sekä hinnanalennuksen että vakiohyvityksen määrä jää ehdotuksessa varsin alhaiseksi esimerkiksi sähkömarkkinalain vakiokorvausta koskevaan säännökseen verrattuna. Koska luonnollisesta monopoliasemasta johtuva kannuste toiminnan kehittämiseen puuttuu ja koska vesihuoltolaitosten verkoston ylläpitoinvestointeja ei pidetä nykytilassa riittävinä, pidämme kuitenkin tärkeänä vakiohyvityssäännöksellä olevaa tavoitetta kannustaa vesihuoltolaitoksia riittäviin verkoston kunnossapitotoimenpiteisiin ja korjausvalmiuteen, jotta pitkiltä keskeytyksiltä voidaan mahdollisuuksien mukaan välttyä.
Vesihuoltolaitosten maksut ja talous
Ehdotuksen perusteluissa todetaan nykytilan osalta, että vesihuoltolain maksusäännöksillä pyritään paitsi varmistamaan vesihuollon kustannusten kattaminen myös suojaamaan vesihuoltolaitoksen asiakkaita kohtuuttomilta maksuilta sekä estämään laitoksen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja piiloverotus. Perusteluissa viitataan kuitenkin myös siihen, että vesihuoltolaissa ei ole määritelty laitokselle sallittua kohtuullista tuottoa ja useiden suurten vesihuoltolaitosten tuottoprosentit ovat olleet huomattavan suuria. Tuottoon on voitu vaikuttaa myös siten, että laitoksen toimintamuodon muutoksen yhteydessä siirtyvän omaisuuden arvo on määritetty jopa kaksinkertaiseksi kirjanpitoarvoon nähden tai että kunnan laitokselle antaman lainan korot ovat olleet selvästi markkinakorkoja suurempia.
Ehdotukseen sisältyvillä toimenpiteillä pyritään parantamaan vesihuoltolaitoksen taloudenpidon näkyvyyttä ja luomaan tätä kautta mahdollisuuksia talouden seurantaan ja julkisuusvalvontaan. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan laajennettavaksi vesihuoltolaitoksen kirjanpidon eriyttämisvelvollisuutta ja laitoksen tulisi myös julkistaa vesihuollon hintatasoa, tehokkuutta ja laatua kuvaavat tunnusluvut. Lisäksi laitoksen tulisi toimittaa Suomen Ympäristökeskuksen ylläpitämään vesihuollon tietojärjestelmään tiedot palvelujensa hinnoista ja niiden määräytymisperusteista sekä toimintaa ja taloutta kuvaavien tunnuslukujen laskemiseksi tarvittavat tiedot.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää ehdotettuja toimenpiteitä kannatettavina.
Jatkossa tehtävällä vesihuoltolain toimivuuden seurannalla olisi mahdollista arvioida uudelleen sitä, osoittautuvatko läpinäkyvyyden parantaminen ja julkisuusvalvonta oikein mitoitetuiksi keinoiksi estämään vesihuoltolain vastaiset kohtuullisen tuoton ylitykset vesihuoltolaitosten hinnoittelussa. Mikäli ehdotukseen sisältyviä toimenpiteitä ei seurannassa nähtäisi riittävinä, muiden ohjauskeinojen lisäämiselle tai sääntelyjärjestelmän luomiselle voisi olla perusteita.
Päinvastoin arvioon mahdollisesta liiallisesta sääntelystä päädyttäessä tulisi myös sääntelyn asteittaisen keventämisen olla mahdollista ja harkittavissa etenkin, kun suuri joukko vesihuoltolaitoksista toimii pieninä osuuskuntina. Viestintävirasto on esimerkiksi joulukuussa 2012 antamissaan päätöksissä yhtäältä tiukentanut tilaajayhteysmarkkinoiden kannalta merkittävimpien huomattavan markkinavoiman (HMV) teleyritysten sääntelyä ja toisaalta keventänyt sitä markkinoiden kannalta vähemmän merkittävien HMV-yritysten osalta.
Yhtiöittämisvelvoite ja kilpailuneutraliteetti
Yksi esityksen keskeisistä ehdotuksista liittyy tilanteeseen, jossa kunnallinen vesihuoltolaitos toimii oman toiminta-alueensa ulkopuolella esimerkiksi huolehtien vesihuollosta toisen kunnan alueella tai tarjoten palveluja toisille vesihuoltolaitoksille. Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää kilpailuneutraliteetin varmistamiseen tähtäävää vesihuoltolaitoksen yhtiöittämisvelvoitetta tämänkaltaisessa tilanteessa tärkeänä ja korostaa, että säännöksen edellyttämän toiminnan yhtiöittämisen tulisi tapahtua yhdenmukaisesti muuhun lainsäädäntöön ehdotettujen yhtiöittämisvelvollisuutta koskevien säännösten kanssa.
Hulevesien sääntely
Hulevesien sääntelyä koskevien ehdotusten osalta voidaan huomiota kiinnittää maksuja koskevaan 103 k §:ään, jonka mukaan kunta voisi periä kiinteistön omistajalta tai haltijalta liittymismaksun sekä vuosittaisen maksun hulevesijärjestelmän käytöstä ja ylläpidosta. Kunnan hulevesimaksut olisivat tällöin julkisoikeudellisia maksuja ja ne eriytyisivät vesihuoltolaitoksen perimistä luonteeltaan yksityisoikeudellisista vesi- ja jätevesimaksuista.
Vaikka samassa laskussa ei julkisoikeudellisia ja yksityisoikeudellisia maksuja olisikaan, saattaa maksujen kaksijakoisuus aiheuttaa kuluttajissa epätietoisuutta esimerkiksi kulloinkin käytettävissä olevan valitustien suhteen. Esimerkiksi jätelaissa olevassa kunnan jätemaksua koskevassa 82 §:n säännöksessä edellytetään, että jätelaskussa on maksuvelvolliselle annettava tietyt tiedot maksun perusteesta ym. seikoista sekä ilmoitettava myös mahdollisuudesta tehdä maksua koskeva muistutus. Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää vastaavaa sääntelyä tarpeellisena myös kunnan hulevesimaksuja koskevien laskujen osalta.