Dnro 165/72/2001
Taustaa elinkeinon harjoittamisen sääntelystä
Kauppa- ja teollisuusministeriössä on vireillä majoitus- ja ravitsemisalaa koskeva lainsäädäntöhanke, jonka tarkoituksena on selvittää, onko elinkeinoharjoittamisen oikeudesta 27.9.1919 annetun lain 122/19 (ns. elinkeinolain) pohjalta annettu majoitus- ja ravitsemisalan elinkeinon harjoittamisen oikeutta koskeva asetus tarpeeton ja olisiko siinä tapauksessa jotkut asetuksessa olevat määräykset siirrettävä mahdollisesti muuhun majoitus- ja ravitsemisalaa koskevaan lainsäädäntöön.
Suomessa elinkeinon harjoittamisen vapaus on turvattu perusoikeutena perustuslaissa, jonka 18 §:n mukaan jokaisella on lain mukaan oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Viimeksi elinkeinolakia on tarkasteltu laajemmin kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan hoitoon kuuluvien elinkeinojen osalta ministeriön 19.10.1988 asettamassa Elinkeinotyöryhmässä. Elinkeinotyöryhmä totesi 7.6.1989 antamassaan mietinnössä, että luvanvaraisia ja ohjesääntöisiä elinkeinoja koskevia säännöksiä on kehitetty epäsystemaattisesti ja hajanaisesti eri aikoina esiintyneiden yksittäisten epäkohtien poistamiseksi.
Säännellyt elinkeinot luetellaan lain 3 §:ssä, jossa edellä mainittuna vuonna oli 26 eri elinkeinoa. Kulkukaupan ja vanhain tavarain kaupan sääntely on lopetettu 1990-luvulla, sen sijaan perintätoiminnan harjoittaminen on otettu uutena mukaan 3 §:n luetteloon. Sääntelyä on kiristetty myös asunnon välityksen osalta. Rahoitus- ja vakuutusmarkkinoiden osalta sääntelyä on uudistettu.
Majoitus- ja ravitsemisalan sääntely ja siitä aiheutuvat kilpailuhaitat
Yleistä
Kilpailuvirasto on lausunnon antamista varten selvittänyt parhaillaan uudistettavan alkoholilainsäädännön ja juuri uudistetun liikeaikalain yhtymäkohtia ja vaikutuksia majoitus- ja ravitsemiselinkeinoon. Lisäksi on arvioitu elinkeinoharjoittajien omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan, ns. ulosmyynnin sääntelyn, arvonlisäverotuksen ja alkoholiverotuksen kilpailulle aiheuttamia vaikutuksia. Myös ns. harmaan talouden merkitystä ja vaikutuksia kilpailuun on arvioitu.
Elinkeinotyöryhmän esitysten pohjalta majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annettua asetusta muutettiin olennaisesti 19.4.1991 annetulla uudella asetuksella (727/91). Tärkein muutos oli toiminnan luvanvaraisuudesta luopuminen ja siirtyminen ilmoitusmenettelyyn. Työryhmän mukaan koko asetus olisi tullut asteittain kumota. Asetusta on sen jälkeen muutettu kaksi kertaa (69/94 21.1.1994 ja 473/95 31.3.1995).
Majoitus- ja ravitsemisasetus on määritellyt elinkeinonharjoittamiseen liittyvät keskeiset säännöt. Elintarvikehuoneiston perustamista tai käyttöönottoa on säännellyt elintarvikelaki (361/95) ja terveydensuojelulaki (763/94), joiden tarkoituksena on terveyshaittoja aiheuttavien epäkohtien estäminen ja poistaminen. Rakenteelliset ja tekniset määräykset ovat maankäyttö- ja rakennuslainsäädännössä. Palo- ja pelastusviranomaiset valvovat oman alansa säännösten noudattamista samoin kuin verottaja.
Eniten majoitus- ja ravitsemiselinkeinoa on säännelty alkoholilain perusteella. Alkoholilaki ja -asetus (L 1143/94, A 22.12.1994) sääntelevät ravitsemisliikkeen toimintaa anniskelun, valvonnan, anniskeluaikojen ja anniskeluun liittyvien henkilöstövaatimusten osalta. Enintään 4,7 %:a alkoholia sisältävien juomien anniskeluluvat myöntää lääninhallitus ja sitä vahvempien juomien Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV).
Alkoholilainsäädännössä on katsottu tarpeelliseksi erottaa anniskelu ja vähittäismyynti käsitteinä ja toimintoina toisistaan. Alkoholilain 23 §:n mukaan anniskeltu alkoholijuoma on nautittava anniskelualueella ja toisaalta 58 §:n mukaan alkoholijuomien nauttiminen vähittäismyyntipaikassa on kielletty.
Suomen Hotelli- ja ravintolaliitto ry (SHR) on ollut tyytymätön nykyisiin anniskeluperusteisiin ja esittänyt niiden täsmentämistä ja ns. a-, b- ja c-lupien myöntämistä samoin perustein. Alkoholilainsäädännön uudistaminen onkin tällä hetkellä käsiteltävänä eduskunnassa (HE 24/2001). Toimivan kilpailun kannalta on tärkeää, että alkoholilupahallinto toimii selkeästi ja on nopeaa, että yrittäjien oikeusturvajärjestelmä on kunnossa ja että lupa- ja sanktiopolitiikka ovat yhtäläiset maan eri osissa.
Ulosmyyntioikeudet
Ravitsemisliikkeille sallitaan laaja ulosmyyntioikeus lukuun ottamatta alkoholipitoisia juomia. Majoitus- ja ravitsemisliikkeet voivat myydä omien tuotteiden lisäksi samoja tuotteita kuin kioskit ja huoltoasemat. Uudessa vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloaikoja sääntelevässä laissa (1297/2000, annettu 28.12.2000, voimaan 15.1.2001) on lueteltu ne tuotteet, joita kioskeista ei saa myydä silloin, kun niiden vähittäishinta on enemmän kuin 1000 mk. Aiemmin ko. luettelo sisältyi nyt kumottuun kioskiasetukseen. Kioskikaupaksi rinnastetaan myös kausiluonteisten tavaroiden myynti ulkona olevasta myyntipaikasta.
Alko Oy:llä on alkoholilain mukaan yksinoikeus alkoholia sisältävien juomien vähittäismyyntiin. Poikkeuksena ovat enintään 4,7 tilavuusprosenttiset käymisteitse valmistetut juomat sekä enintään 13 tilavuusprosenttiset alkoholia sisältävät kotimaiset tilaviinit. Alkon monopolioikeutta tilaviinien osalta kavennettiin elinkeino- ja maatalouspoliittisilla perusteilla. Tilaviininkin vähittäismyynti edellyttää lupaa ja sen myyntiä koskevat monet rajoittavat määräykset, jotka muun muassa edellyttävät vähittäismyyntiliikkeen ja ravitsemisliikkeen pitämistä toisistaan erillään.
Myös panimoravintolat ovat hakeneet vähittäismyyntilupia – tosin tuloksetta – sillä perusteella, että laki sallii vähittäismyyntiluvan myöntämisen miedon alkoholijuoman valmistajalle. Alkoholin vähittäismyyntiin kohdistuvia rajoituksia lievennettäessä alan toimijat ovat esittäneet, että alkoholin kotiin myynti myös ravintoloille olisi sallittava yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi. Kilpailuvirasto katsoo, että majoitus- ja ravitsemisliikkeiden tuotteiden ulosmyynnin sääntelyä on yleisesti lievennettävä ja sallittava myös niille päivittäistavarakaupoissa ja kioskeissa myytävien vastaavien miedoimpien juomien ulosmyynti.
Ulkotarjoilu (terassitoiminta)
Kilpailuvirastolle on tullut useita kyselyitä ulkotarjoilun järjestämisessä, mutta mitään merkittäviä kilpailullisia ongelmia ei tämän johdosta ole havaittu.
Ulkotarjoilualueen perustamiseksi tarvitaan lupa maanomistajalta. Maanomistaja on useimmissa tapauksissa kunta. Eri puolilla maata on hieman erilainen käytäntölupia myönnettäessä, mutta terassien perustaminen on pääsääntöisesti varsin yksinkertaista, mikäli vaadittavat edellytykset täytetään.
Aukioloaikojen sääntely
Majoitus- ja ravitsemiselinkeinon ja sen kanssa läheisillä markkinoilla toimivien elinkeinojen välistä kilpailutilannetta on säännelty merkittävästi aukioloaikarajoituksilla. Vähittäiskauppojen aukioloaikojen asteittainen vapauttaminen on lisännyt kilpailua sekä ravitsemisalalla että kioskien toiminnassa.
Kaikki ravitsemisliikkeet saavat pääsääntöisesti olla avoinna 05.00–02.00 välisenä aikana. Alkoholijuomista ja väkiviinasta annetun asetuksen (1344/1994) 23 §:n mukaan normaali anniskeluaika on kello 09.00–1.30, josta lupaviranomainen voi myöntää jatkoajan 03.30 asti sen mukaan kuin sosiaali- ja terveysministeriö päätöksessään (761/1995) säätää. Jatkoaikalupa voidaan myöntää enintään kahdeksi vuodeksi. Lupa alkoholijuomien anniskeluun ennen kello yhdeksää voidaan hakemuksesta myöntää erityisistä tapahtumiin tai matkailunäkökohtiin liittyvistä syistä. Pidennykset aukioloaikoihin myöntää anniskeluluvan antanut viranomainen eli lääninhallitus tai tuotevalvontakeskus, jotka voivat myöntää luvan pitää ravitsemisliikettä auki enintään kello neljään.
Ns. yökahvila voi tehdä poliisille ilmoituksen aukiolostaan enintään kello viiteen, jos kahvilan pito on tarpeellista matkailuliikenteen takia, työmatkalla tai työssä olevien palvelemiseksi tai muusta syystä. Vaikka kyseessä on ilmoitusmenettely, poliisi voi evätä pidennetyn aukiolon yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi. Yökahvilassa ei saa anniskella alkoholijuomia.
Alkoholilainsäädännön muuttamista koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 24/2001) alkoholipoliittisesti on pidetty tärkeänä, että anniskeluajat samoin kuin vähittäismyyntiajat on määritelty lainsäädännössä. Alkoholiin liittyvää lupahallintoa esitetään kuitenkin kevennettäväksi sekä siirrettäväksi lääninhallituksiin. Muutoksenhakujärjestelmää esitetään muutettavaksi hallintovalituslain mukaiseksi, jolloin lupaviranomaisen päätöksestä voisi valittaa hallinto-oikeuteen ja hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Lain vähittäiskaupan ja kampaamoliikkeen aukioloajoista (1297/2000, 28.12.2000, voimaan 15.1.2001) mukaan ammattimaista vähittäiskauppaa sekä parturi- ja kampaamoliikettä saa pääsääntöisesti harjoittaa arkipäivinä kello 7:n ja 21:n välisenä aikana, paitsi lauantaina kello 7:n ja 18:n välisenä aikana. Sunnuntaina saavat olla auki enintään 400 neliömetrin myyntipinta-alaiset päivittäistavarakaupat kello 12:n ja 21 välisenä aikana. Suuremmat pt-kaupat ja parturit ja kampaamot saavat olla auki kesäsunnuntaisin ja marras- ja joulukuussa. Määrättyinä juhlapäivinä liikkeiden on oltava kiinni, samoin rajoituksia on joulu-, uudenvuoden- ja juhannuksen aaton aukioloajoissa. Poikkeuslupien myöntäminen on mahdollista erityisistä syistä, kuten liikkeen sijainnin, matkailuun, yleisötapahtumiin tai vastaaviin palvelujen kysyntään liittyvien tekijöihin johdosta. Laki ei koske kioskikauppaa eikä majoitus- ja ravitsemisliikkeistä tapahtuvaa myyntiä.
Vähittäismyyntipaikassa saa käymisteitse valmistettuja enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä juomia myydä vähittäismyyntipaikan aukiolosta annettujen säännösten mukaisesti. Vähittäismyynti on kuitenkin aina kielletty klo 21.00 ja 7.00 välisenä aikana. Alkoholiyhtiön vähittäismyyntipaikassa saadaan myyntiä harjoittaa arkipäivisin klo 9.00 ja 20.00. välisenä aikana. Kioskit ja huoltoasemat voivat myydä keskiolutta jo ennen klo 9.00, mutta samalla alueella toimiva kahvila voi aloittaa keskioluen anniskelun vasta kello 9. Kahvilat ja ravintolat ovat alkoholin jakelussa merkittävä kanava, sillä niiden markkinaosuus 100 %:ksi alkoholiksi muunnetusta kokonaiskulutuksesta on noin 22 %.
Kilpailuvirasto on käsitellyt aukioloaikasääntelyn aiheuttamia kilpailunrajoituksia Suomen Hotelli- ja Ravitsemisalan Yrittäjäliitto ry:n 13.11.1996 tekemän selvityspyynnön johdosta Virasto teki 3.11.1997 aloitteen sosiaali- ja terveysministeriölle STM:n ja STTV:n soveltamien aukioloaikasäännösten kilpailuhaittojen korjaamisesta.
Säännökset alkoholijuomien myyntiajoista vähittäismyynnissä ja anniskelussa kohtelevat alkoholin jakelukanavia eri tavalla. Kilpailuvirasto katsoo, että majoitus- ja ravitsemisliikkeiden aukioloaikojen erillinen elinkeino-oikeudellinen sääntely ei ole perusteltua. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta tarpeellinen aukioloaikojen sääntely voitaneen hoitaa alkoholilain säännöksillä, joiden yksinkertaistamista olisi myös syytä harkita.
Arvonlisäveron aiheuttamat kilpailun vääristymät
Arvonlisävero määräytyy yrityksen myynteihin ja ostoihin sisältyvien verojen erotuksena, mutta käytännössä vero kohdistuu työpanokseen, mistä syystä alv:stä ja sen mahdollisesti erilaisista kannoista kärsivät erityisesti työvaltaiset alat kuten majoitus- ja ravitsemistoiminta. EU-tasolla arvonlisävero kuuluu veroharmonisoinnin piiriin, eikä se voi sisämarkkinoiden toimivuuden takia kovin paljon vaihdella maasta toiseen. Verokannasta on säädetty EU:n direktiivillä, ja jäsenvaltio voi soveltaa yhtä tai kahta alennettua verokantaa.
Nykyisin lainsäädäntö antaa laajan vapauden mm. yleishyödyllisten yhteisöjen ylläpitämille oppilaitoksille myydä opetuksen yhteydessä tuotetut hyödykkeet – kuten ravintolapalvelut – arvonlisäverotta. Lisäksi tuloverolaki on supistanut yleishyödyllisten yhteisöjen elinkeinotulon käsitettä. Yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittaman arvonlisäverottoman ravintolatoiminnan on todettu aiheuttavan ainakin paikallisia kilpailuhaittoja. Ravitsemiselinkeino on pitänyt kohtuuttomana myös sitä, että ravitsemispalveluiden alv on 22 %:a lukuun ottamatta ns. take away -tuotteita, joiden alv on ruoan normaali alv 17 %.
SHR on esittänyt, että tuloverotuksen ja arvonlisäverotuksen välinen kytkentä pitäisi poistaa, ravitsemispalveluiden alv pitäisi olla sama kuin muussa elintarvikeketjussa ja että neutraliteettiongelmat toimipaikka- ja oppilaitosruokailussa sekä yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittamassa myyntitoiminnassa pitäisi korjata. Myös Kilpailuvirasto on 23.5.2000 KTM:lle tekemässään liitteenä olevassa aloitteessa esittänyt, että ministeriö ryhtyisi yrittäjyyshankkeen puitteissa neuvotteluihin valtiovarainministeriön kanssa arvonlisäverotuksen aiheuttamien kilpailun vääristymien oikaisemiseksi. Eri aloilla toimivat elinkeinonharjoittajat olivat valittaneet virastolle alv:n kilpailuoikeudellisista ongelmista. Kilpailun vääristymiä havaittiin mm. ruoka-, terveys- ja koulutus- sekä sosiaalipalvelujen tuotannossa.
Arvonlisäveron neutraalisuus on majoitus- ja ravitsemiselinkeinojen suhteen edelleen ongelmallinen kilpailun kannalta, koska ruoan jakelukanava määrää verokohtelun. Eri jakelukanavia pitäisi kuitenkin kohdella kilpailusyistä neutraalisti, jolloin houkutukset järjestelmän väärinkäyttöön myös poistuisivat. Kilpailuvirasto on tehnyt 4.3.1996 liitteenä olevan aloitteen (Dnro 179/71/96) valtiovarainministeriölle, jossa Hotelli- ja ravintolaneuvosto ry:n (HRN:n) esittämien neutraliteettiongelmien poistamista pidettiin perusteltuina. Kilpailuvirasto katsoi tuolloin, että HRN:n esittämä ravitsemispalveluiden verottaminen samalla verokannalla koko elintarvikeketjussa ei ollut perusteltua, koska ravitsemispalveluissa syntynyttä lisäarvoa voidaan pitää palveluna ja erillisenä tapahtumana.
Majoitus- ja ravitsemisalan kilpailutilanteeseen vaikuttavia muita näkökohtia
Suomen EU- maiden korkein alkoholijuomaverotus on haitannut suomalaisen alkoholielinkeinon kilpailukykyä. Elinkeino onkin vaatinut alkoholiveron alennusta ennen matkustajakiintiöiden purkautumista vuonna 2004. Tilastoimattoman alkoholin kulutus on jo nyt suurempi kuin anniskelutoiminnassa tapahtuva alkoholin kulutus. Viime vuonna anniskelun osuus oli 19 prosenttia kun taas tilastoimattoman kulutuksen osuus kohosi 22 prosenttiin. SHR on viimeksi 21.2.2001-vaatinut alkoholiverotuksen alentamisen aikataulun pikaista julkistamista ja alkoholiverotuksen alentamiseen ryhtymistä jo vuonna 2002.
Anniskelua harjoittavien majoitus- ja ravitsemisliikkeiden osalta STTV on käynnistänyt ns. omavalvontahankkeen, jonka avulla viranomaiset voisivat kontrolloida ravintoloiden osaamista alkoholiasioissa. Kilpailun kannalta on kuitenkin tärkeää, että omavalvonta hoidetaan mahdollisimman vähäisellä byrokratialla, jotta sillä ei turhaan rasiteta pienyritysvaltaista toimialaa.
Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto on pyrkinyt omalla toiminnallaan estämään liiton mukaan kilpailua vääristävää harmaata taloutta ja edistämään vastuullista yrittäjyyttä. Valtiovarainministeriön harmaan talouden projektiryhmä on vuonna 1999 selvittänyt ravintola-alan harmaata taloutta STTV:n kanssa tehdyissä verotarkastuksissa. Selvitysten mukaan harmaa talous on yleistä elinkeinon piirissä ja tästä syystä SHR on esittänyt, että esim. anniskeluluvan myöntämisen edellytys voisi olla STM:n tai STTV:n auktorisoima tutkinto.
SHR on ollut huolissaan alan merkittävästä ylikapasiteetista, mihin on ollut syynä alan houkuttelevuus ja yrittämistoiminnan aloittamiskynnyksen mataluus, mitä tulisikin SHR:n mukaan korottaa. Kilpailunäkökohdista arvioituna helppo alalle pääsy laillisin keinoin on myönteinen asia eikä sitä ole syytä nostaa. Harmaan talouden kitkemiseksi on etsittävä kilpailumyönteisiä keinoja kuten esim. turhan byrokratian poistaminen ja tarpeelliseksi katsotun sääntelyn selkiyttäminen ja yksinkertaistaminen, jolloin väärinkäytöksiä ei ainakaan byrokratian pelossa tapahdu.
Nykyisenkään alkoholilain perusteella anniskeluravintoloidenkaan kohdalla lupapolitiikkaa ei voida käyttää elinkeinopoliittisen tarkoituksenmukaisuuden välineenä eikä tarveharkintaan ole syytä palata. Lupia on mahdollista peruuttaa tai evätä vain alkoholipoliittisin perustein, ei siksi että kilpailu on kovaa. Lupien sääntelyllä ei myöskään voida turvata yrittäjien taloudellista menestymistä.
Korkein hallinto-oikeus on 23.5.2001 antamallaan päätöksellä ottanut kantaa ns. Ravintola Arranin -tapauksessa siihen, millä perusteilla yrittäjällä ei katsota olevan toimintaan tarvittavia edellytyksiä ja vaadittavaa luotettavuutta, jolloin anniskelulupa voidaan peruuttaa. STTV oli KHO:n ratkaisun mukaan menetellyt oikein, kun se oli peruuttanut ko. yrittäjän anniskeluluvan, koska yrittäjä oli harjoittanut anniskelu- ja liiketoimintaansa osakeyhtiö-, kirjanpito- ja verolakien sekä alkoholilain ja sen nojalla annettujen säännösten vastaisesti. Myös kilpailunrajoituslaki turvaa taloudellista kilpailua kuitenkin vain siinä määrin kuin se on lain ja hyvän liiketavan mukaista.
Lopuksi
KTM:n vuonna 1999 julkaisemana ravitsemistoiminnan ilmiöitä, toimintatapoja ja kehitystä koskeneen toimialaraportin mukaan ravitsemistoiminta on viime vuosina kehittynyt voimakkaasti ja yritysten lukumäärä on lisääntynyt miltei räjähdysmäisesti ja alan kapasiteetti on kasvanut huomattavasti. Ravitsemistoiminnan vahvuudeksi tuolloin katsottiin mm. se, että kilpailu nostaa tasoa. Alan heikkouksiksi nähtiin mm. kapasiteetin mittava ylitarjonta ja alalle tulokynnyksen liika mataluus. Alan mahdollisuuksiksi nähtiin alkoholi- ja arvonlisäverotuksen alentaminen ja yritysten yhteisostojen lisääminen.
Kilpailunäkökohtien valossa toistensa kanssa kilpailevia ravitsemisalan eri elinkeinoja pitäisi kohdella sääntelyssä samalla tavalla. Ainoastaan erityiset yleisen järjestyksen pitoon, terveyden ja turvallisuuden takaamiseen tai ympäristönsuojeluun liittyvät näkökohdat voivat edellyttää muuta. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi ei ole tarpeellista säilyttää majoitus- ja ravitsemisalan elinkeino-oikeudellisia erityissäännöksiä. Ympäristönsuojelunäkökohdat ja kuluttajansuoja on otettu huomioon muussa lainsäädännössä ja sitä täydentävissä viranomaisten ohjeissa. Ko. elinkeinoa sääntelevät myös yleisesti kaupparekisteri-, kirjanpito- ja verolainsäädännön säännökset.
Viraston lääninhallituksilta saamien tietojen mukaan nykyistäkään majoitus- ja ravitsemisasetusta ei liene käytännössä sovellettu ainakaan siinä mielessä, että olisi käytetty mahdollisuutta hallinnollisten seuraamuksien antoon. Jos esimerkiksi anniskeluluvan saanut yrittäjä on toiminut virheellisesti, häneltä on otettu anniskeluluvat joko kokonaan tai määräajaksi pois, mikä on lääninhallitusten mielestä ollut ehdottomasti paras keino saada yrittäjä noudattamaan yritystoimintaa koskevia säännöksiä.
Kilpailuvirasto ehdottaa, että nykyinen elinkeinolainsäädäntö otetaan kokonaisuudessaan uudelleen tarkasteluun jo siitäkin syystä, että lakia on muutettu niin moneen kertaan vuosien ja vuosikymmenien varrella. Elinkeinolaki ei muutenkaan vastaa tämän päivän lainsäädännöllisiä tarpeita. Erityisen kriittisesti on tarkasteltava elinkeinolain 3 §:n luetteloa erikseen säänneltävistä elinkeinoista. Elinkeinolain kokonaisuudistuksen yhteydessä voitaisiin tarkastella myös majoitus- ja ravitsemisalan sääntelyn tarvetta.
Mikäli KTM päätyy kuitenkin siihen, että majoitus- ja ravitsemislainsäädäntöä ryhdytään erikseen uusimaan, Kilpailuvirasto kannattaa uudistamishanketta. Pääperiaatteena tulee olla, että yritystoiminnan aloittaminen on menettelyllisesti mahdollisimman yksinkertaista ja tasapuolista. Tämä merkitsee yleisellä tasolla sellaisten joustavien säädösten toteuttamista, jotka takaavat mm. vapaan toiminta-ajatuksen toteuttamisen, vapaan hinnoittelun ja vapaiden aukioloaikojen määrittämisen.
Julkisen vallan läsnäolo on edelleen varsin tuntuvaa ravitsemisalalla, vaikkakin säännöstelyä on huomattavasti kevennetty viime vuosikymmenien aikana. Sääntelyn hyötyjä ja tarvetta on arvioitava kriittisesti ja otettava huomioon myös sääntelyn aiheuttamat kustannukset yrityksille ja valtiolle sekä hyödyt ja haitat kuluttajille.