OECD pyysi viime heinäkuussa eri jäsenmaiden kilpailuviranomaisia arvioimaan säänneltyjen alojen vertikaalisesta eriyttämisestä saatuja kokemuksia.
Kilpailuvirasto totesi raportissaan OECD:lle, että Suomessa eriyttämistä koskevia säännöksiä on useilla eri vertikaalisesti integroituneilla ja säännellyillä toimialoilla, kuten sähkö- ja maakaasumarkkinoilla, telemarkkinoilla ja postitoiminnassa. Toisaalta esimerkiksi pääosin kuntien omistamille vesi- ja viemärilaitoksille sekä satamille ei ole asetettu eri toimintoja koskevia eriyttämisvelvoitteita. Eriyttämistä koskevat toimialakohtaiset säännökset perustuvat yleensä kutakin alaa sääntelevään erityislainsäädäntöön ja sen nojalla annettuihin tarkempiin ohjeisiin ja määräyksiin. Lisäksi erityisesti EY:n direktiivit, kuten sähkön sisämarkkinadirektiivi, maakaasun sisämarkkinadirektiivi, postitoimintadirektiivi ja telealan direktiivit ja suositukset sisältävät Suomen lainsäädäntöä sitovia sääntöjä eriyttämisestä ja kustannusten kohdentamisesta.
Suomen kilpailulainsäädäntöön ei sisälly yleisiä eriyttämistä koskevia säännöksiä tai määräyksiä. Kilpailunrajoituslakiin tuli vuonna 1998 sähkömarkkinoita koskeva erityissäännös. Sen mukaan samalla omistajalla saa olla korkeintaan 25 prosentin osuus siirtoliiketoiminnan 400 voltin jännitteellä jakeluverkossa siirretystä sähkön määrästä Suomessa. Kilpailuvirasto on antanut lausuntoja koskien useita eri säänneltyjä aloja ja esittänyt monopoli- tai erityisoikeuksia omaavien yritysten liiketoimintojen kirjanpidollista eriyttämistä niiden muista, usein kilpailullisista liiketoiminnoista.
Eriyttämistä koskevilla säännöksillä on yksittäisistä aloista ollut Suomessa ainakin toistaiseksi eniten merkitystä sähkömarkkinoilla. Sähkömarkkinoilla on tehty myös joitakin eriyttämistä ja sen vaikutuksia koskevia selvityksiä. Sähkömarkkinalain ja siihen sisältyvien sähköliiketoimintojen eriyttämistä koskevien säännösten noudattamista valvoo Energiamarkkinavirasto (entinen Sähkömarkkinakeskus). Myös tämän vuoden elokuussa voimaantullut maakaasumarkkinalaki sisältää lähtökohdiltaan sähkömarkkinalakia vastaavat määräykset maakaasuliiketoimintojen eriyttämisestä.
Pääosa sähkömarkkinoilla toimivista yrityksistä on vertikaalisesti integroituneita eli samassa yrityksessä harjoitetaan monia eri liiketoimintoja kuten esimerkiksi kilpailtua sähkön tuotantoa ja myyntitoimintaa (tukku- ja vähittäismyyntiä) sekä toisaalta monopolina toimivaa sähköverkkotoimintaa. Useat sähkömarkkinoilla toimivat yritykset harjoittavat samanaikaisesti myös kaukolämpö- ja maakaasutoimintaa. Suuret sähkön tuotantoyritykset ja tukkumyyjät ovat Suomessa laajentaneet toimintaansa ostamalla jakelusähkölaitoksia. Vertikaalista integraatiota on tapahtunut myös sähköntuottajien ja jakeluyritysten jakelusopimuksien ja ketjuuntumisen seurauksena. Sähkön tuottajien ja tukkumyyjien integroituminen vertikaalisesti sähkön vähittäismyyntiin ja siirtotoimintaan sekä muihin energiatoimintoihin, esimerkiksi kaukolämpöön ja maakaasuun, lisää mahdollisuutta ristiinsubventioon ja muihin kilpailua vääristäviin järjestelyihin.
Sähkömarkkinoiden eriyttämistä koskevia selvityksiä
Kauppa- ja teollisuusministeriössä valmistui viime kesäkuussa sähköliiketoimintojen eriyttämistä ja sen kehittämistä selvittäneen työryhmän mietintö. Sen mukaan nykyinen kirjanpidossa tapahtuva liiketoimintojen laskennallinen eriyttäminen on osoittautunut puutteelliseksi ja on olemassa tarve nykyistä selkeämmälle eriyttämiselle. Eriyttämiseen liittyviä ongelmia on aiheuttanut tulkinnanvaraisuus sähköliiketoimintojen eriyttämistä koskevien säännösten sekä eri toimintojen aiheuttamien kustannusten ja tuottojen kohdentamisessa. Eriytetyille tilinpäätöksille ei ole määritelty säännöstasolla sitovaa kaavaa tai mallia. Lisäksi eriyttämisongelmia on liittynyt yhteisten kulujen jakoon eri liiketoimintojen välillä sekä taseen jakamisessa. Nykyiset säännökset eivät nimittäin anna tarkkoja ohjeita siitä, mitkä varallisuuserät kuuluvat mihinkin liiketoimintaan. Sähköliiketoimintojen eriyttämistä koskevien säännösten puutteellisuus on ongelmallista valvottaessa erityisesti sähkömarkkinalain ristiinsubventointikieltoa sekä sähköverkkotoiminnan kohtuullista hinnoittelua.
KTM:n työryhmä ehdotti, että nykyistä liiketoimintojen laskennallista eriyttämistä koskevia säännöksiä tulisi nykyisestään tiukentaa sekä eriyttämistä selkeyttää erityisesti yhteisten kustannusten jaon osalta. Samalla työryhmä esitti, että verkkotoiminta tulisi yhtiöittää tai eriyttää erilliseen liikelaitokseen, osuuskuntaan tai kuntayhtymään, siten että verkkoluvanhaltija ei saisi samassa yrityksessä käydä sähkökauppaa eikä tuottaa sähköä tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehdotuksen mukaan yhtiöittämis- tai liikelaitostamisvelvoite ei koskisi pienimpiä eli alle 70 GWh vuodessa sähköä myyviä sähköyrityksiä.
Sähkömarkkinoiden vertikaalisen integraation vaikutuksia pohtineen työryhmän raportissa vuodelta 1997 suositettiin verkkotoiminnan yhtiöittämistä yhtenä keinona vertikaalisen integraation haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Raportin mukaan yhtiöittäminen tulisi tehdä määrämuotoisesti siten, että monopoli- ja kilpailutoiminnot eriytetään selkeästi toisistaan. Lisäksi todettiin, että yhtiöittämisvelvoite selkeyttäisi verkkotoiminnan ja sähkön myyntitoiminnan välistä rajankäyntiä ja lisäisi siten avoimuutta.
KTM:n teettämässä selvityksessä vuodelta 1995 koskien sähköliiketoimintojen kirjanpidollista eriyttämistä tarkasteltiin neljää eri toimintojen eriyttämismallia: 1) malli, jossa vain kilpaillut sähköliiketoiminnat eriytetään, 2) malli, jossa vain monopolitoiminnat eriytetään, 3) malli, jossa verkkotoiminta ja myyntitoiminta eriytetään tulosyksiköiksi, joilla on tuloslaskelma ja tase sekä 4) malli, jossa verkkotoiminta ja sähkön tuotanto eriytetään tulosyksiköiksi, joilla on tuloslaskelma ja tase sekä sähkön myynti eriytetään ja sille laaditaan tuloslaskelma. Selvityksessä suositeltiin mallia 4, koska se toi tutkituista vaihtoehdoista parhaiten esille mahdollisen ristiinsubventoinnin eri toimintojen välillä sekä mahdollisti yhteistuotannon kustannusten jaon oikeellisuuden vertailun. Kyseisessä selvityksessä tutkitut eriyttämismallit eivät sisältäneet vaatimusta liiketoimintojen organisatorisesta eriyttämisestä.