Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta "yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: yleishyödylliset sosiaalipalvelut Euroopan unionissa" (E 53/2006)

Dnro 489/72/2006

Komission tiedonannossa sosiaalipalvelujen nykyaikaistaminen ja niiden tuotanto- ja rahoitustapojen monipuolistaminen sekä toimintojen avaaminen kilpailulle nähdään kiinteänä osana Lissabonin strategiaa. Asiakirjan mukaan sosiaalipalvelut muodostavat voimakkaasti laajenevan sektorin niin taloudellisen kasvun kuin työpaikkojen luomisen kannalta ja niiden entistä kilpaillumpi toimintaympäristö, jossa alan erityispiirteet yhteensovitetaan ja mukautetaan palvelujen tarjoamisen vapauden, sijoittautumisvapauden ja kilpailusääntöjen kanssa, lisää organisaatioiden ja rahoituksen avoimuutta ja tehokkuutta, kannustaa budjettivarojen järkevään käyttöön ja parantaa osaltaan palvelujen valikoimaa ja laatua.

Näiltä osin Kilpailuvirasto odottaa tiedonannon ja sen pohjalta käynnistyneen jatkotyön selventävän ja täydentävän palveludirektiiviä, jonka ulkopuolelle yleishyödylliset sosiaalipalvelut lopulta jäivät. Alan toimijoiden, so. palveluja järjestävien viranomaisten ja niitä tuottavien julkisten toimintayksikköjen, järjestöjen ja yritysten, kannalta olisi myös selkeämpää, että "sosiaalitalouttakin" koskevat markkinoiden ja taloudellisen toiminnan perussäännökset ohjeistettaisiin säädöksin eikä pala palalta tuomioistuinteitse, kuten nyt näyttää tapahtuvan.

Tiedonantoa koskevassa sosiaali- ja terveysministeriön muistiossa pidetään tärkeänä komission tarkoitusta huomioida sosiaalipalvelujen eritysluonne ja korostetaan subsidiariteettiperiaatetta sekä jäsenvaltiolle kuuluvaa oikeutta määritellä sosiaaliset yleishyödylliset palvelut, niiden tehtävät, velvoitteet ja järjestämismuodot. Kilpailuvirasto yhtyy näihin kannanottoihin, mutta oudoksuu muistiosta muutoin jäävää yleisvaikutelmaa, että kilpailun lisääminen ja kilpailusääntöjen soveltaminen pyritään minimalisoimaan. Kilpailuviraston mielestä näkökulman pitäisi olla tyystin toinen. Suomen talous- ja työllisyyskehitys sekä ulkomaankaupan tasapaino edellyttävät lisää kannusteita yritteliäisyyteen palvelualoilla, ja juuri hyvinvointipalveluissa on merkittävää laajenemispotentiaalia.

Kilpailuvirasto viittaa mm. äskettäin julkaistuun valtiovarainministeriön työryhmämuistioon 7/2006 "Miten voidaan edistää yksityisen palvelutuotannon roolia julkisessa palvelutuotannossa", jonka tekemiseen myös viraston edustajat ovat osallistuneet. Työryhmämuistion tavoin Kilpailuvirasto korostaa lisäksi, että "kustannustehokkuus, palvelutuotannon sisällöllinen monipuolistaminen vastaamaan asiakkaiden preferenssejä sekä uusien ja innovatiivisten tuotannollisten ratkaisujen kehittäminen ovat välttämättömiä julkisrahoitteisten hyvinvointipalveluiden dynaamisen kehityksen ja tehokkuuden turvaamiseksi jatkossa, ja kaikissa näissä suhteissa yksityisen markkinaehtoisen palvelutuotannon kehittäminen on olennainen osa kestävää ratkaisua".

Komission tiedonannossa esitellään eräitä sosiaalipalvelujen tuottamisen tyypillisiä erityistilanteita, joissa yhteisölainsäädännön kehys tulee ottaa huomioon. Näistä yleishyödyllisen tehtävän antaminen ulkopuoliselle toimijalle, palveluhankinnat ja julkinen-yksityinen -kumppanuussuhteet ollaan suurelta osin säännöstämässä parhaillaan Eduskunnan käsiteltävänä olevassa hankintalainsäädännön uudistuksessa. Siitä antamissaan lausunnoissa Kilpailuvirasto on todennut, että lakiesityksessä on monin eri tavoin otettu huomioon se, että painopiste julkisissa hankinnoissa on siirtynyt tavarahankinnoista palveluhankintoihin ja että varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttamiseen on liittynyt monia ongelmia. Sosiaali- ja terveysalan erityispiirteet tunnustetaan, mikä näkyy mm. suorahankinnan, rajoitetun menettelyn ja neuvottelumenettelyn käyttöalan määrittelyissä, palveluihin liittyvien laatu-, pätevyys-, luotettavuus- yms. vaatimusten ohjeistuksessa sekä vaihtoehtoisten tarjousten hyväksymisessä.

Julkisen vallan antamaa taloudellista kompensaatiota toimijan saamaan yleishyödylliseen tehtävään selventävät vuoden 2005 lopussa julkaistu komission päätös (EUVL L 312) ja sitä täydentävät yhteisön puitteet sekä komission direktiivi jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta. Tukijärjestelmiemme saattaminen niiden mukaisiksi on parhaillaan käynnissä.

Tiedonannossa käsitellään myös julkisen vallan toimintaa markkinoiden säätelijänä ja yhteisölain soveltamista markkinoille pääsyyn. Asiakirjassa todettujen EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvien objektiivisuuden, syrjimättömyyden, avoimuuden ja oikeasuhteisuuden periaatteiden noudattamiseen velvoittaa paitsi EY:n perustamissopimus myös oma kansallinen perustuslakimme.